Jos eläisin arkea kuin neljävuotias | osa 1

Tässä yksi päivä jäin miettimään omaa neljävuotiastani ja hänen tapaansa elää hetkessä. Mitä jos itsekin osaisi olla samanlainen, mitä se tarkoittaisi... Muutama ajatus siitä, sovellettuna tytön elämästä.


  • Aamupalalla syön rauhassa puuroa, johon on laitettu mustikoita. Painelen mustikat antaumuksella puuron sekaan yksitellen huutaen "mustikka uppoooo..". Samalla näytän mustikan värjäämää kieltä nauraen, nousen vähän väliä tuolilta pois ja takaisin (koska paikallaan olo puuduttaa), ja puhallan maitolasiin pieniä kuplia. Housuille tippuu yksi mustikka, mutta aviomieheltä salaa hinkkaan tahraa vähän hihalla ja sitten unohdan asian.
  • Puen vaatteita päälle rauhassa, ehkä hieman vetkutellen. Mikäs kiire tässä on... Paidan pukeminen on joskus asteen verran hankalaa, jos pää menee vahingossa hiha-aukosta sisään tai muuta. Se aiheuttaa minussa tunneryöpyn, ja hetken aikaa on vedettävä henkeä lattialla maaten, ja annettava kiukkuisen itkun tulla ulos. Ja sitten taas jatkuu. Sukat toimii parhaiten housunlahkeiden päällä, ettei palele, ja paita laitetaan aina housujen sisään -- se on niin sanottu napalukko. Käytännöllisyys kunniaan.
  • Välillä pitää juosta eteisen päästä päähän ja luisteltava sukilla. Kun ei ole liukuestenäppyläsukkia tänään. Cool! Voittajafiilis! Paitsi että aviomies naputtaa vieressä, että pitäisi käyttäytyä. Eikö muka saa iloita pienistä asioista? Kuten muun muassa kitkan eli liikevastuksen päihittäminen?
  • Puen ulkovaatteita päälle ja menen malttamattomana ulos. Tutkin heti etupihalla jäljellä olevan lumikasan, että näkyykö siinä eläinten jälkiä. Todellakin on! Taitaa olla harakka, tai tonttu! Tosin sekunnin päästä näen lumikasassa suuren potentiaalin kakkuleikkeihin, juoksen hakemaan ämpärin ja lapion, ja alan tekemään kakkua. Jos vähän sekaan hakisi myös hiekkaa, se on ihanan löllöä lumen sulattua sen sekaan. Helpoiten ehkä saan kerättyä tuota löllöä unelmaa menemällä polville sen ääreen. Oh yeah, this is how its done!
  • Aviomies huutaa sisälle syömään, vähän kyllä ärsyttää keskeyttää hyvä setti ulkona. Onko sen ihan pakko pilata kaikki.
  • Okei, pestään sitten kädet kun kerran pakotetaan. Samalla tuli innovatiivinen olo; laitan käden ristiin, annan veden valua kämmenten väliin ja sitten veden voi ruiskauttaa aika hienosti puristamalla kämmenet yhteen. Onko kukaan keksinyt tätä ennen???
  • Ruuan jälkeen otan pyykit pois pyykkikoneesta, ja minut valtaa käsittämätön halu työntää pää pyykkikoneen rumpuun. Ei vitsit, tämä kaikuu vielä mahtavasti, joten huudan aviomiehelleni "Tuu katsoon, oon pyykkikoneessa!"
  • Väritän rauhassa työhuoneessa, samalla laulan, koska hitto vie minua laulattaa. Improvisaatiolaulu, sanat ja sävelet tulevat itsestään. Olen salaa samalla vaihtanut päälleni hörhelömekon ja asetellut päähäni kruunun. Koska se on hienoa. Huudan taas aviomiehelleni, että tulisi seuraksi värittämään. Hänen saapuessa huoneeseen esittelen aikaansaannokseni suurella ylpeydellä. Ehdotan, että teippaamme ne huoneen seinään. Samalla heitän ilmaan toivomuksen, että voisimme leikkiä yhdessä. Yksin se on jotenkin tylsää. Aviomies vetoaa kiireisiin, joten puhkean krokotiilinkyyneliin ja saan itkun seasta ulistua surullisesti, että minulla ei ole ikinä ketään kavereita. Tunnen jääneeni heitteille.
  • Taas "joku" komentaa suihkuun, no okei, sillä ehdolla ettei hiuksia pestä. 
  • Haluan tanssia, sieluni pohjasta, korkokengät jalassa. Haa, näen itseni ikkunasta heijastuneena, olenpa hyvä tanssimaan. I love me!
  • Menen sentin päähän aviomiehen kasvoja ja vaadin häntä lukemaan minulle. Hän ei ehkä kuuntele kunnolla, joten päätän toistaa pyynnön useita kertoja peräkkäin, ja menemällä vielä lähemmäksi korvaa. Jesssss, nyt se suostui. MINÄ sitten valitsen teoksen, mahdollisimman pitkän, ja sen minkä muistan ulkoa. Huomaan kyllä, jos tuo jätkä yrittää kusettaa ja jättää lukematta jotain kohtia. Sitä paitsi, kirjan kuvat inspiroivat minua dialogiin, ei kai se mitään haittaa jos puhun päälle ja kyselen?
  • Ei tule uni. Voisiko joku tuoda vettä?! Ja laittaa jonkun valon päälle? Siis mitä ***a, eihän minua ole edes peitelty, haloo!! Ja sukat voi ottaa pois, jaloilla on kuuma. Taasko se nukkumatti on myöhässä, missä se äijä kuppaa??? Sitä paitsi, pupullekin pitää antaa yöpusu, vasta sen jälkeen me näemme hyviä unia.  

<3 Rakas tyttäreni <3 



 //Some thoughts about my daughter and her way of being. What if I was living my life with the same way? :) //

15 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Hih kiva kuulla! Ja paranemisia sinne suunnalle <3

      Poista
  2. Ihana teksti! Meillä elokuussa neljävuotta täyttävä poika ja voin täysin samaistua tuohon käsien pesu-kohtaan! Yksi vuotiaalle tytölle taas tuo pään tunkeminen pesukoneeseen on suurinta hupia :)
    Ja hei, mistä tuo ylimässä kuvassa esiintyvä pöytä mahtaa olla peräisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa veneessä siis ollaan! :D Yleensä meillä käsienpesu sujuu mutta siitä pitää olla melkein aina muistuttelemassa ja hoputtamassa :P Ja tuo pyyykkikone on kyllä käsittämätön lapsimagneetti!

      Poista
    2. Niin ja pöytä on siis Ikeasta!

      Poista
  3. Vitsi, miten hauska! Ottakaamme oppia 4-vuotiailta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja todellakin, meillä aikuisilla olisi paljon opittavaa pieniltä! :)

      Poista
  4. Oi ihana! ♡ Söpöläinen! Ihanaa pääsiäistä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)