Trendikäs jouluruusu sopii kevääseenkin

Joulut meni aikoja sitten jo, mutta meillä kukkii upeasti jouluruusu :) Tätä kukkaa onkin näkynyt monenlaisissa trendikkäissä blogeissa ja lehdissä niin ruukku- että leikkokukkaversiona, eikä mikään ihme, onhan se kaunis. Googlailtuani hoito-ohjeita kukkien ensimmäisen kulahduksen jälkeen (lörpsähtivät kokonaan liian vähästä kastelusta), huomasin samalla että tämä on myrkyllinen kasvi jos sitä kovasti häplää. Siksipä siirsinkin sen heti ruokailutasoilta pois ja roudasin työhuoneessa olleen vanhan tv-tason keittiön seinustalle. Tason ostin alunperin kukkapöydäksi, ja nyt se vihdoin pääsi toteuttamaan tehtäväänsä :)

Kuinka monelle jouluruusu on eksynyt kevätkukaksi kotiin?





Hei sovitaanko että relataan arjessakin!

Tuli tässä alkuvuodesta taas se sama olo kuin monesti, se että koko pakka leviää käsiin kun mitään ei ehdi eikä jaksa. No lähtökohtaisestihan se kertonee siitä, että on liikaa tekemistä, tai ei osaa priorisoida ja organisoida tekemisiä, tai sitten on vain väsynyt. Veikkaan, että meikällä osui ja upposi nuo kaikki. :D

Mitäpä tälle sitten pitäisi tehdä? Minulla selvästi pahin kuormitus tulee töistä, ja sen vuoksi päätinkin taas pyhästi että jätän työasioista stressaamisen työpaikan ovelle, sillä minuutilla kun lähden kotiin. Vaikka kuinka panostat ja teet superia työssä, niin ei siitä saa mitalia kaulaansa ;) Pääasia, että tekee duuninsa siten että voi seistä selkä suorassa ja ylpeänä. Hyvää itsearvostusta taas kuvaa se, että pitää sovitut tauot ja muutenkin keskittyy inhimilliseen työtahtiin. Itse tuossa äsken kalenteroin jo keväälle kaikki tämän lomakauden lomat ja ylityövapaat, ja niin vaan tuli hyvä fiilis siitä, että taas saan rauhoitettua kevään :)

Sitten priorisointi ja organisointi. Tämä sisältää työn lisäksi kaiken muun, harrastukset, opiskelun, kotityöt, perhe-elämän, kaverit ja ystävät, rehellisen laiskottelun... Kaikkein tärkein prioriteettihan pitäisi olla tässä kombossa pystyä nauttimaan elämästä :D Kaikki arkinen puuhailukin voi olla sen ympärille rakennettua, jos osaa höllätä pakkomielteistänsä ja tehdä kaikkea rennosti nautiskellen. Silloin vaikka siivoilu ja kokkailukin on kivaa. Totesinkin eilen miehelleni, että siivoan nykyään paljon vähemmän kuin ennen, koska ei ole pakko koko ajan sutia pölyjä. Sitten kun siivotaan, tehdään se palasissa, porukalla, ajan kanssa ja rauhassa. Ja harrastuksista kannattaa säilyttää vain ne, joista oikeasti nauttii, koska ei ole mikään pakko! Ja laiskottelukin pitäisi olla kalenteroituna joka päivälle, koska se tekee meille hyvää eikä mitään ole pakko tehdä -- ja voihan sitä yhdistää asioita ja laiskotella myös perheen ja ystävien kanssa :)

Tällaisin miettein kohti maanantaita :) Miten näinkin itsestään selvistä periaatteista sitä saa itsensä aina silloin tällöin kiinni lipsuilemasta. :D Yritetäänkö saada kaikki pakka kasaan ja relataan! Tein meille tuohon alle muistilapunkin :D :D :D Otetaan aikaa kaikelle ja tehdään se rauhassa. <3





Keittiö on kodin sydän... vai onko?

Tiedättehän sanonnan "Keittiö on kodin sydän"? Mietin kerran, että ei se kyllä meillä ole, vaikka se keskellä asuntoa löytyykin :D Riippuu toki, mitä sillä tarkoitetaan. Onhan meillä sanonta "Tie sydämeen käy vatsan kautta", eli jos itse ruoka ja ruokailu on se juttu, niin sitten kyllä.

Mietiskelin tätä kuitenkin sen kautta, että missä me vietämme eniten aikaa, ja heittäisin näppituntumalla vastaavan arvion: minä makuuhuoneessa, mies työhuoneessa ja tytär omassa huoneessa :D Eniten yhteistä aikaa taas tulee vietettyä televisiohuoneessa ja saunassa.

Ihanaa olisi, jos se yhteinen paikka olisi nimenomaan keittiö. Jos se olisi sellainen pullantuoksuinen paikka, jossa koko perhe rauhoittuu useaksi tunniksi nauttimaan alusta asti valmistettua ruokaa samalla päivän tapahtumista keskustellen. Onhan näitäkin päiviä etenkin viikonloppuisin, mutta arkena kaikki menee menojaan, ruokailu on lähinnä nopeahko, toki tärkeä, ravinnonsaannin hetki. Keittiö on meidän kodin vatsa, sanoisinko :D Ehkäpä tämä voisi olla yksi asia, jota pyrkisi muuttamaan kuluvan vuoden aikana ja saamaan myös arjen keskelle näitä arvokkaita hetkiä ruuan ja yhdessäolon ympärille. Keittiönpöytä olisi aika kiva perheen kohtaamispiste.

Onko teillä keittiö kodin sydän?